Päiväkirja

Päiväkirja

C.I.B FIN MVA LV MVA EE MVA LT MVA RU MVA PL MVA BY MVA BALTV-04 EEV-04 LTV-04 HURRICANE'S COPPER COIN
"Jeppe"  on poissa 01.01.2000-16.06.2009

Jeppe sairastui maaliskuun ensimmäisenä viikonloppuna.
Sitä ennenhän Jeppe ei ollut sairastanut yhtään mitään pitkän elämänsä aikana.
Perjantai iltana iltapissalla käydessä huomasin että hankeen ei tullutkaan
pissasuihkua ei edes tippoja.
Yritin heti päivystävää eläinlääkäriä kiinni, mutta eihän se täällä ylöjärvellä niin vain onnistu.
No lauantai aamuna pääsimme päivystävään (Yksityinen Eläin Klinikka)ja siellä nuori naislääkäri totesi, että ei tässä mitään hätää vain eturauhanen oli kuulemma vähän turvoksissa. Antoi hormonipiikin ja käski mennä kotiin odottamaan sen vaikutusta, ei edes kuulemma ollut tarvetta katetrointiin vaikka hänelle selitettiin että pissaa ei ollut tullut illan jälkeen.
Siinä yritettiin lievittää koiran oloa viikonloppu aikana, tuskat olivat jo kovat maanantai aamuna kun vihdoin sain sellaisen eläinlääkärin puhelimeen joka tajusi mistä oli kyse.
Hän neuvoi tulemaan heti klinikalle ja Jeppe katetroitiin , mutta virtsa oli päässyt jo nousemaan munuaisiin saakka ja rakko ja putkisto oli todella venyneessä tilassa.
Sinä päivänä vain nesteytettiin useampaankin kertaan että olisi munuaiset pelastuneet.
Tiistaina tehtiin ensimmäinen leikkaus virtsaputkesta poistettiin 2 isoa kiveä jotka olivat tukkineet putken kokonaan.
Toinen oli heti penisluun takana ja toinen virtsaputken mutkassa lähellä pyllyreikää(jouduttiin rikkomaan sinne ja ottamaan huuhtelemalla pois).
Katetri jätettiin vielä paikoilleen että paraneminen olisi päässyt alkuun.
Jeppe oli silloin sen verran huonossa kunnossa, että nukutusta ei voitu enää jatkaa että olisi voitu samalla ottaa rakossakin olleet kivet.
Joten uusi leikkaus tehtiin torstaina jolloin putsattiin rakko jossa olikin 3isoa kiveä ja lisäksi pikkusia.
Ja nyt vain toivoimme että Jepen kunto alkaisi kohentua ja poika kuntoutua pika vauhdilla.
Välillä näyttikin että paraneminen olisi alkanut, mutta virtsan pidätyskyky oli kokonaan poissa ja poika kulki aina sisällä poikapöksyissä joissa oli vauvanvaippa että lattiat pysyi kuivia.
Näin mentiin koko kevät välillä yritettiin pidätyskykyä parantaa erilaisilla lääkkeillä mutta niistä ei ollut apua koska rakko ja virtsaputki oli niin venynyt silloin alussa.
Jeppe alkoi huonontua ja kivut alkoi lisääntyä kesäkuun alkupuolella, lääkkeistä ei ollut apua , niin teimme todella pitkän ja hartaan miettimisen jälkeen nukutus päätöksen ja päätimme päästää Jeppe  paremmille metsästysmaille koirapilvelle isänsä kaveriksi,
Eläinlääkäri Kari Ventelä nukutti Jepen  16.06.2009 klo 14,15.
Ja totesi vielä silloinkin että tuohon tilanteeseen ei ollut muuta vaihtoehtoa kun parannus keinot oli jo kaikki käytetty.

Jeppeä jäi kaipaamaan suuri joukko niin koira kuin ihmiskavereista.



Valkovenäjä Minsk 13-17.11.2008
Matkalla olivat Taika (Taika-Tuuli) ja pikkusisko Nelli (Taika-Kukka) ja sen veli Otso (Taika-Savu)
Kertojana toimikoon vaikka Taika joka on vanhin.
Lähdimme torstai iltapäivällä ajelemaan kohti Helsinkiä ja Länsisatamaa ja matkalta otettiin Nelli kyytiin Lempäälästä. Laiva lähti illalla kello 22.00 mutta ennen sitä meidän oli pakattava bussiin kaikki koirat ja niiden häkit ja kyllä niitä olikin 2bussillista.
Mammaa vähän jännitti koska se luuli että Nelli ja Otso oksentaa autossa ja tietysti myös laivassa, mutta ähäkutti saipahan pitkän nenän kun ei me kukaan oksennettu koko matkalla.
Matka oli pitkä mutta me pysähdyttiin aika tasaiseen tahtiin ja päästiin aina käymään pienellä pyrähdyksellä niin taas jaksoimme olla kiltisti häkeissämme ajomatkat.
Perjantaina iltapäivällä olimme Minskissä hotelli Belaruksessa, ja Anita täti sanoi että nyt on oltava kiltisti eikä saa haukkua , kun hotellissa oli kuulemma jotain tärkeitä valtion päämiehiä , vaikka kyllä ne ihan samanlaisia ihmisiä oli kun mamma ja meidän seurueen muutkin, näin niitä siellä ala-aulassa kun odotimme hissiä että päästiin 18kerrokseen huoneeseemme.
Mamma antoi meille heti ruokaa kun olimme syöneet viimeksi yöllä autossa , enkä minä ja Otso syöty paljon mitään siellä autossa,  mutta Nelli olis syönyt vaikka hevosen jos olis annettu.
Mamma kävi itsekin syömässä ja vähän shoppailemassa, sillä aikaa kun me nukuttiin.
Sitten käytiin lenkillä ihailemassa Minskin hienoa puistoa ja lampea sen keskellä.
Sitten nukuttiin mamman kainalossa kaikki kolme vaikka Otso kyllä hyppäsi yöllä lattialle sille tuli varmaan kuuma meidän akkojen kanssa samassa sängyssä.
15.11 aamulla lähdettiin heti aamutoimien jälkeen näyttely paikalle, eikä meinattu osata sinne kun se oli eri paikassa kun edellisillä kerroilla.  Puitteet olivat paljon hienommat kun viimeksi kävin junnuna Minskissä.
Meidän kehä oli puolenpäivän aikaan. Ja tuomarina Boris Chapiro Ranskasta ensin meni kehään Otso ja tuomari setä tutki sen hyvin tarkasti ja juoksutti monta kierrosta kehää ympäri Otso sai eri jun-sert. , sitten sinne meni Nelli joka ei kyllä oikein osannut heti kävellä näyttelyremmissä vaikka olin kyllä mamman kanssa yrittänyt opettaa sitä, mutta yhtäkkiä se hiffas mistä oli kyse ja liikku kun vanha tekijä siinä remmissä. Ja sai kun saikin eri jun-serti. Sitten ne kilpaili Otson kanssa Jun-ROPista ja Otso voitti. Sitten mä menin kehään ja sain erin sertin cacibin ja olin aikuisten ROP.
Sitten odotettiin isoja kehiä  ensin oli kasvattaja ryhmän kehä ja mehän oltiin kuin ryhmä rämä suunta tämä ilman tahtia mars , kun ei mamma itse pystynyt meitä kaikkia esittää. Ja Viivi ja Sari yritti parastaan , ja me yritettiin mamman luo minkä kintuista kerittiin. Että se siitä kehästä.
Sitten tuli otson vuoro junnukehässä se pääsi 14parhaan joukkoon ja käteltiin sitten ulos ja mulle kävi samoin terrieriryhmässä, ja sitten vain taas hotellille ja nukkumaan kun sunnuntaina oli taas toinen näyttely ja meillä uudet kujeet joita suunniteltiin yön aikana.
Taas aamulla lähdettiin aikaisin näyttelypaikalle johonka osattiin tällä kertaa ihan suoraan , kun oltiin lauantaina jo harjoiteltu matkaa.
Meidän kehä piti alkaa noin 11 aikaan , mutta meidät otettiin kehään jo 10aikaan. Tuli vähän kiire, mutta mitäs siitä.
 Samat koukerot taas kun lauantaina , Otso sai taas erin jun- sertin ja tuli BLR JMVA  ollen VSP-Jun . Nelli oli oppinut yön aikana kuinka näyttelyremmissä kävellään ja siitä tuli Jun-ROP saaden erin jun-sertin ja siitäkin tuli
BLR JMVA. Ja sitten mä kävin kehässä sain kyllä erin , sertin ja cacibin mutta nartuissa Nelli meni ja voitti mut ja vielä Otsonkin ollen ROP.
Sitten taas odotettiin niitä isoja kehiä.
Ensin oli taas se kasvattaja kehä , meitä esitti mamman lisäksi Tupu ja Jaana ja me kerittiin harjoittelemaan kuinka mennään, ja hyvin se meni tällä kertaa. Me oltiin koko näyttelyn paras kasvattaja ryhmä eli BIS-1, eikä mamma meinannut oikein ymmärtää koko asiaa. Mutta meni se sille jotenkin perille.
Sitten mamma meni Nellin kanssa junnukehään ja pääsi taas 14parhaan joukkoon, mutta käteltiin sieltä pois.
Sitten vielä Nelli ja mamma meni Terrieriryhmään jossa oli ainakin 35 rotunsa parasta edustajaa ja eikös mitä Nelli meni ja voitti ne kaikki ei siis tappelussa vaan oli terrieriryhmän kaunein eli RYP-1
Jee mä huusin ja hurrasin , kun pikkusisko voitti ja niin hurras muutkin. Ja mamma oli kun puulla päähän lyöty kun ei oikein ymmärtänyt mitä oli tapahtunut.
Sitten vielä piti odottaa BESTI-Showta  mutta , ei Nelli enää siellä jaksanut se olis vaan istunut, mutta todella hyvin se jakso vaikka olikin vasta 9kk ikäinen kakara.
Sitten lähdettiin kotimatkalle ja satamassa meitä oli vastassa Sirpa Otson mamma.
Taas Lempäälän kohdalla kurvattiin Nellin kotiin ja vietiin pytyt ja pokaalit ja tietysti myös Nelli sinne. Ja mamma ja Sirpa joi siellä kahvit ja sitten taas matka jatku kohti Ylöjärveä ja kotia. Ja voin sanoa että kyllä tuntu tosi kivalta tulla kotiin iskän (Jepen) ja äiskä (Ida) komennukseen ja kertoa niille kaikkea mitä olin kokenut matkan aikana.
Palailen taas kertomaan sitten kun jotain kivaa tapahtuu.
 Ps. nuo meidän saavutukset on paremmin ja selvemmin tuolla näyttelyitä sivulla.
t.Taika



Moi kaikille, Pietarin matka 12-15.09.2008
Tulipahan käytyä Pietarin kv-näyttelyssä siis minä Ida ja poikani Urpo .
Matka alkoi perjantaina 12pv.09 aamuyöllä noin klo 1.30 lähdimme kohti
Paattista josta bussi lähti klo 4.00.
Meitä oli pussissa koiria eri rotuisia 12kpl me olimme ainoat terrierit ja myös ainoat norwichit.
Ihmisiä oli kymmenkunta, vaikka ne veikin isomman tilan kun me varsinaiset tähdet,
vaikka olihan meillä jokaisella oma yksityis sviitti eli boxi johon ei ollut muilla asiaa.
Oli se aika pitkä matka vaikka välillä pysähdeltiin ja saimme nuuskia kaikki paikallisetkin juorut
ruohonjuuri tasolla.
Olimme iltapäivällä hotellilla jossa saimme oikein gurmee aterian , mamma oli ottanut meille
 mukaan makkaraa ja lihapullia jotka maistuivat todella makoisilta vaikka en ole kyllä ihan varma
 saiko Urpo yhden pullan enempi kun minä kun en pysynyt oikein laskuissa mukana oli se vaan niin hyvää.
Sitten menimme lenkille hotellin ympärille , siinä sitten kierrettiin toisten kanssa hotelli ainakin kaksi
kertaa ympäri oli niin paljon nuuskittavaa.  Ja sitten mentiin nukkumaan saimme nukkua mamman kainalossa.
Aamulla lähdimme näyttelypaikalle , ja ne jotka ei mennyt näyttelyyn  pääsivät kiertoajelulle Pietariin ja käytiin
torilla ja eri kaupoissa shoppailemassa ja kyllä mamma törsäsikin aika paljon vaikka siellä kuulemma kaikki oli niin halpaa että oikein hirvitti.
Sen jälkeen mentiin hotellille jossa mentiin ensin lenkille ja sitten pienille nokosille.
 Ja jälleen pitkälle lenkille nuuskimaan kaikki puskat sen jälkeen kyllä ruoka maittoi , söimme jälleen lihapullia ja nakkeja ja nappuloita , mutta kuka nyt nappuloita viitsii syödä jos on parempaakin tarjolla.
Kyllä uni maittoi todella makoisasti  mamman kainalossa, mitä nyt hieman häiriintyi kun joku lauloi käytävällä
Keskellä yötä se ei varmaan tiennyt että yöllä pitää nukkua eikä laulaa vaikka kyllä sillä aikahyvä ääni olikin.

Aamulla nousimme kukonlaulun aikaan kävimme lenkillä ja söimme aamupalan sitten lähdimme näyttely paikalle.
Sataa tihuutti aattelin että mitähän tästäkin päivästä tulee kun näyttelykin oli vielä ulkona.
 Mamma pystytti Ullan ja Päivin kanssa kiireesti teltan ja saivat meidät suojaan sateelta. Kehät alkoi noin klo 10,00 ensin oli sellaisia isoja koiria kuulemma nekin oli jotain terriereitä , mamma sanoi että ne oli staffeja en tiedä ja väliäkö sillä. Sitten kuin ihmeen kaupalla sade lakkasi ja oli meidän vuoro mennä kehään , ensin meistä meni Urpo joka pani parastaan ja sai kun saikin erin ja sertin cacibin ja oli paras uros. Sitten minä odotin vuoroani ja tottakai yritin ainakin olla kovin edustava kun mammakin sanoi (että täytyy näyttää närhen munat ,mutta mistä mä ne nyt siihen hätään löysin) , niin ainakin olin itse mahdollisimman edukseni ja se setä Rudi Hubenthal Norjasta se tuomari kehu minua oikein kovasti että olin niin naisellinen no tottakai. Sain ihan samat kun Urpokin no enhän mä voinut olla poikaani huonompi mutta tietysti mä olin paras narttu enkä uros niin kun Urpo. Sitten Päivi tuli kehään Urpon kanssa ja taas kierrettiin kehää ja siinä kyllä hävisin sille ja Urpo voitti , mutta niinhän se on että pojasta polvi paranee vaikka ei mun polvissa mitään vikaa ole, niin kumminkin.
Eikä koko aikana satanut mutta kun päästiin taksain teltalle niin jo vain rupesi ropisemaan aika lailla.
Sitten vain odotettiin että alkoi isot kehät ja Urpo pääsi vielä kiertämään siellä kierroksen mutta ei päässyt jatkoon.
Sitten odotimme että bussi tuli hakemaan meitä ja lähdettiin kotimatkalle, matka sujui aika nopeasti kun kaikki nukkua autossa paitsi minä ja mamma kun meistä kumpikaan ei taida osata nukkua liikkuvassa autossa ja tarvihan mun vahtia ettei mamma pääse hukkaan.
Oli kaikenlaisia tulle ja sun muita, siellä täti heilutti Urponkin kaulalla sellaista laitetta joka piippasi kuulemma siru löytyi ihan hyvin mulla onkin tatska se ei kyllä piippaa se on hyvä se.
Suomen puolella ajeltiin aika haipakkaa ja kohta olimmekin Tikkurilan Nesteellä jossa Teemu oli meitä vastassa ja toi meidät kotiin johonka tultiin siinä neljän maissa. Kun päästiin sisälle ja tuotiin tavaroita niin Jussikin heräsi ja kyseli ihan tyhmiä että mitä te täällä teette meinasin sanoa että mä asun täällä mutta eihan se mua ymmärtänyt kielsi vain haukkumasta ja se siitä. Mutta voin sano että kyllä reissussa on kiva käydä, mutta kyllä se oma koti on se paras paikka ja varsinkin oma peti vaikka mamma ei siihen mahdukkaan mun kanssa. Ja on nukuttava yksin.

Ps. Siis meistä molemmista tuli Venäjänvalioita ja minusta viela joku Kansainvälinen valio , vaikka eiköhan se riittäisi että olisin kotin kaunein.

Kirjoittelen taas sitten kun  tulee asiaa
Terveisin Ida

 Lillin ja Urpon matka Minskiin Valkovenäjälle 3-7.4.2008
Lilli ja Urpo tulivat jo keskiviikkona 2pv meille että saivat tutustua toisiinsa,
 koska matkustivat samassa häkissä automatkan.
Lähdimme jo  hyvissä ajoin illansuussa torstaina 3.4 kohti Helsinkiä että olimme ajoissa Länsisatamassa.
Star lähti kohti Tallinnaa klo23.30 ja siitä se varsinainen matka alkoi, matkasimme Virosta Latvian ja Liettuan kautta Valkovenäjälle Minskiin .
Hotellilla olimme perjantaina illansuussa noin 28tuntia sen jälkeen kun olimme lähteneet matkaan.
Hotellimme oli Belarus jonka ympärillä oli upea puisto lampineen. Jossa oli hyvä ulkoiluttaa koiria.
Koirat kirmasivat kuin vasikat laitumella kun pääsivät pois häkistä, vaikka olimme pysähdelleet tasaisin välein niitä ulkoiluttamaan.
Kun illalla kun olimme käyneet syömässä ja suihkussa  niin ei unta tarvinnut kauan odotella, kun edellinen yö oli sellaista bussissa torkkumista.
Heti aamupalan jälkeen lauantaina lähdimme kohti näyttely paikkaa jossa viihdyimmekin koko päivän ihan ilta kahdeksaan saakka , kun Minean Saluki  voitti 10ryhmän ja pääsi Bestin show kehään ,mutta ei enää sillä sijoittunut. Meidän rodussa Urpo sai exelentin, serti ,Cacipin ollen Rop ja tullen BLR valioksi.
Lilli sai exelentin ollen luokka 2
Kun pääsimme hotellille menimme kiireesti koirien kanssa lenkille ja annoimme niille ruokaa sitten suihkun kautta nukkumaan, meistä kukaan ei jaksanut mennä edes syömää.
Taas heti tuhdin aamiaisen jälkeen lähdimme taas näyttelyyn ja siellä se päivä taas hurahti kuin siivillä ole monenlaista katsottavaa.
Nyt rodussamme Lilli loisti todella hienosti ollen VSP ja sai exel. Serti ja Cacib, Urpo sai exel. Va-Cacibin ollen luokka 2.
Olimme taas ihan loppuun saakka ja ennen kun lähdimme kotimatkalle, niin poikkesimme paikallisessa liikekeskuksessa hankkimassa  vähän tuliaisia ja evästä  matkalle kun kukaan meistä ei taaskaan ollut syönyt aamupalan jälkeen  mitään.
Lähdimme kotimatkalle noin klo 20.30 ja taas pitkä istuminen bussissa alkoi.
Koirat nukkuivat sikeästi koko yön kun matkasimme Liettuan ja Latvian läpi kohti Viroa ja Tallinnan satamaa.
Poikkesimme vielä RoccereMaressa viimehetken tuliais ostoksille , kun meillä oli muutama tunti ennen kun laiva lähti
kohti Helsinkiä .
Länsisatamassa oli Jelena ja Mika meitä vastassa ja olivat ylpeitä Lillin ja Urpon saavutuksista, sillä olihan se Lillin ensimmäinen ulkomaan matka ja heti tuomisina oli serti ja Cacibi.
Kotona minua odotti kolmen koiran lauma jotka ottivat riemulla vastaan kun mamma tuli kotiin.
Kirjoittelen taas kun on jotain kerrottavaa.
Hyvää kevään odotusta kaikille Merja ja koiruudet